Quantcast
Channel: Pitsiniekka
Viewing all 246 articles
Browse latest View live

Kuulumisia + Jonin polttarit + Lambi voittaja

$
0
0
Moikka taas! Täällä viettelen viikonloppua ylhäisessä yksinäisyydessäni polttarileskenä. Eilen iltapäivällä lähdin "ruokakauppaan" (koska se olisi ollut liian epäilyttävää, jos olisin tosta vaan vienyt roskat kröhöm) ja palasin kotiin mukanani Keke Rosberg. Keke sitten pikaisesti vaihtoi Jonin Cristiano Ronaldoksi ja miehet lähtivät lentelemään pienkoneella kohti Keski-Suomea.

InstagramCapture_8f6107d1-21d8-41e7-86db-5142041990c0

Noh, nopeasti kai tää mun viikonloppu menee kun seurana on kumihanskat, jätesäkkejä ja 40 muuttolaatikkoa. Suosittelen lämpimästi kaikille (niin rahanmenon kuin ajankulunkin puolesta) muuttoa toiselle paikkakunnalle pari viikkoa ennen häitä. Kyllä on hauskaa. Mutta ei toki ihan niin hauskaa kuin muutto ulkomaille (joka ensin meidän suunnitelmissa oli) olisi ollut.

Itse en voi väittää vieläkään oikein toipuneeni omista polttareistani. On kyllä ottaneet muutama viime viikko voimille. Polttareiden aikaan pahimmillaan ollut flunssa ei vieläkää ole hellittänyt vaan nokkaa saa niistää ja kipeää kurkkua lämmitellä kuumalla mehulla edelleen. Juhannuskin meinasi sen vuoksi ottaa vähän koville. Ja ilmeisesti jussi otti koville myös meidän tietokoneille, koska tämä viikko alkoi mukavasti niin, että mun kone pimahti kokonaan eikä suostunu käynnistymään ollenkaan. Jonin koneen laturi puolestaan löi ihan kunnon liekit, kun se tökättiin seinään. Mutta niin vaan toimivat taas molemaat. Huh, onneksi!

Sairastamisen ja tietokoneongelmien vuoksi Lambi -kisan voittajan arpominenkin meinasi venähtää, mutta nyt se on tehty ja arpaonni suosi tällä kertaa nimimerkkiä ahle - onneksi olkoon! Tarkkaile postiasi, sinuun ollaan pian yhteyksissä! Olisin kyllä mielelläni palkinnut vaikka kaikki osallistujat. Ihan oikeasti mua niin ilahdutti teidän osallistumiskommentteihin näpyttelemät tarinat! Omat hetket wc-pöntöllä lueskellen, tuparilahjat, kimppakämpän vessapaperin ostovuorot ja vaikka mitä vielä. Vielä kerran - olisinpa voinut palkita teidät kaikki!



Ei esteitä avioliitolle!

$
0
0
Jipii, nyt se on virallista, että me saadaan mennä naimisiin. Juhannuksenvietosta kotiin palattuamme eteisen lattialla odotteli kirje maistraatilta, jossa vahvistettiin, ettei kumpikaan meistä ole onnistunut suorittamaan vuosikymmenen huijausta olemalla naimisissa jonkun muun kanssa tässä ohessa.

Esteettömyystodistuksen hankkiminen ei ollut kyllä mikään maailman historian romanttisin juttu. Mentiin maistraattiin, otettiin vuoronumero, päästiin heti sisään, ojensin laput virkailijalle, Joni ehti istua puoliksi tuoliin ja minä en alkuunkaan ja sitten se olikin jo kiitos hei, todistus tulee postissa viikon päästä. Me oltiin vähän öönä, että tässäkö se nyt oli. Mutta olihan se. Kun paperit oli oikein täytetty ja todistajien nimmarit kunnossa niin eihän siinä ollut sitten mitään syytä jäädä hengailemaan.

WP_20150521_21_20_58_Pro

Onneksi sentään tuo todistajien nimmarinhankintapäivä oli vähän ikimuistoisempi. Tämä postauksen kuva on kännykkäräpsy siltä illalta. Mentiin kahden ystävän kanssa grillailemaan (kertakäyttögrilleillä) Ruissaloon. Paahdettiin vaahtiksia ja syötettiin Jonille nakkeja samalla kun toiselle soitettiin ulkomailta sopimusneuvotteluiden merkeissä. Loppuillasta kun nimmareiden vuoro tuli kaikkien sormet oli jo niin jäässä, että ei irronnut todistajilta kovin sutjakkaita nimmareita - mutta näköjään kelpasi kuitenkin!

Niin ja tehtiinhän me tosta maistraattikäynnistäkin huomattavasti tunnelmallisempi, kun hilpaistiin sen jälkeen Turun Sokokselle ostamaan mulle häärintsikoita. Oli pakko vähän multitaskata, kun siitä reilun vuorokauden päästä olin menossa noutamaan hääpukuani. Muistatteko vielä ne kerrat, kun olen ylpeillyt sillä miten aion olla kaikessa mahdollisessa hyvissä ajoin liikkeellä.. just joo.. saan kyllä taas kerran niellä ylpeyteni! Mutta vanha totuus on se, että paljon jäisi tekemättä, jos viime tippaa ei olisi olemassa!

Toinen valokuvaaja - Jaakko Perälä

$
0
0
JaakkoPerälä_1

Meidän häitä on tulossa kuvaamaan toinenkin valokuvaaja, Jaakko Perälä. Jaakko on meidän ystävä, joka on myös taitava ja innostunut käyttelemään kameraa. Tämä ystävämme Jaakko on myös hyvä ystävä valokuvaajaksi palkkamamme Jaakko Sorviston kanssa. Tosi hyvä homma selkeyden kannalta vai mitä? Siksi viittaan välillä tän päivän postauksessa Perälän Jaakkoon lempinimellä Jape.

Mutta tosiaan.. tässä muutama kuukausi takaperin Jape laittoi Jonille viestiä ja kysäisi voisiko hänkin tulla kuvailemaan meidän häitä kuvauskokemuksen vuoksi. Sorviston Jaakko oli luvannut oman hommansa ohessa antaa vähän vinkkejä Japelle. Jape saisi kuvauskokemusta ja me lisää kuvia. Tottakai me suostuttiin - tosin sillä ehdolla, että tämä lupasi myös nauttia juhlista ja heittää jossain vaiheessa vapaalle.. Eihän Pienissä Häissä -biisi itse itseään tanssi ja laula! Tämä on kaikin puolin ihan mahtava juttu meidän mielestä! Ratkaisi myös pohdinnat siitä, että missä ja mitä Sorviston Jaakko kuvaa hääpäivän aamuna. Näillä näkymin hän voi kuvata meidän tyttöjen laittautumista ja Jape viettää aamua Jonin kanssa ja kuvailee siellä. Tosi hyvä homma! Ja kaiken lisäksi tämä "meidänkin" Jaakko on tosi taitava kuvaaja. Tykkään hirmu paljon Jaakon kuvien tunnelmasta. Ja allakin näkyvissä kuvissa käytetyistä kuvakulmista ja sommitelmista. Jos ette usko, kun sanon, niin katsokaa vaikka itse!

JaakkoPerälä_2JaakkoPerälä_0JaakkoPerälä_3JaakkoPerälä_4JaakkoPerälä_5JaakkoPerälä_6JaakkoPerälä_7JaakkoPerälä_8JaakkoPerälä_9

Eikö olekin jotenkin ihania tunnelmia onnistuttu tallentamaan näihin kuviin? Postauksen ihan eka kuva ja sitten tuo lumikuva on mun suosikkeja näistä! Mistä te tykkäätte eniten? Jos alkoi yhtään kiinnostaa enemmän niin suosittelen ottamaan rohkasti Jaakkoon yhteyttä ja kyselemään kuvauspaketteja ja hintoja. Kyseessä on todella mukava tyyppi, jonka kanssa on helppo tulla juttuun!

Vähintäänkin suosittelen suuntaamaan Jaakon nettisivuille kurkkimaan lisää herran ottamia kuvia! Nuo blogissa olevat uusimmat vauvamasukuvat on niiin ihania! Tiedoksi vaan Jaakko, että jos joskus olen itse samassa tilanteessa niin saat kyllä räpsiä meistäkin masukuvia. Ja minä olen vähän väläytellyt myös ajatusta siitä, että palkattaisiin Jaakko napsimaan meistä häiden jälkeen myös trash the dress -kuvat, mutta sen suhteen neuvottelut on vielä kesken! Niin ja löytyyhän Jaakko myös Instagramista, siellä on myös yksi fiilistelykurkkaus erään teillekin tutun sulhasen polttariviikonloppuun.

Ps. Kyllä, käytin taas kerran ihan valtavasti huutomerkkejä, mutta minkäs sille voi, jos on tosi innoissaan? Ei yhtään mitään, sanon minä!

The Amazing Grease - Polttarit Osa 1

$
0
0
Polttarit_1

Nyt päästään käymään läpi mun mahtavia polttareita! Jaoin postauksen kolmeen osaan, jotta postaukset pysyisivät inhimillisissä mitoissa.. tiedättehän te mut, aina ei ihan pysy. Koska häät kuitenkin lähestyy taitaa väliin tulla vähän muutakin juttua, mutta koitan saada kaikki polttaripostauksetkin mahdollisimman pian ulos! Mutta aloitetaan..

Jos joku on missannut mun polttaripäivän aamuna kirjoittaman postauksen, munhan oli tarkoitus mennä jo perjantaina telttailemaan kolmen kaverin kanssa meidän porukoiden takapihalle. Nämä suunitelmat vesitti meikäläisen kuume ja aika ankara flunssa. Mutta sain sitten puoliltaöin perjantai-iltana kuitenkin yllätysherätyksen, jotta tiesin olla hyppäämättä Jonin kyytiin kohti Helsinkiä. Tuon yllärin jälkeen ei uni oikein meinannut tulla.. unta sain pari tuntia ennen kuin Jonin herätyskello soitti puoli kuuden maissa. Eikä uni tullut sen jälkeenkään, vaikka herätyksen olin laittanut kahdeksaksi. Joten nousin sitten katsomaan Ostos Tv;tä, juomaan kuumaa mehua ja näpyttelemään postausta. Puoli kahdeksan jälkeen kotiin hiipi äiti (joka luuli meidän nukkuvan takapihalla ja sai sydärit kun minä rääkäisin iloisen, mutta flunssaisen moin olkkarista), kahdeksan jälkeen saapui ensimmäinen kaaso ja puolen yhdeksän jälkeen alkoi tiputella paikalle muutakin polttariporukkaa!

Vähän aikaa rupateltua ja räkäteltyämme oli aika aloittaa polttarit! Ensin käteeni annettiin polttariboksi, jonka ulkokuori vahvisti polttarikalenterista saamaani ajatusta jonkin sortin Amazing Racesta!  Sitten sain päälleni pelipaidan ja päähäni kruunun ja sitten olikin aika vannoa boksista löytynyt polttarivala. Poppoon edessä sitten vannoin, etten polttaripäivän aikana ota yhteyttä Joniin, isääni tai virkavaltaan. Valassa lupasin myös kertoa polttareista muille ihmisille mairittelevaan sävyyn, joten täältä pesee!

Polttarit_2Polttarit_3

Polttarivalan vannomisen ja allekirjoittamisen jälkeen sain käteeni kirjeen kolmannelta kaasoltani. Hän ei päässyt paikalle ja kun este tuli tietoon hän oli mulle jo etukäteen ilmoittanut, että nyt kävi näin. Tämä samainen kaaso oli se, joka jo vuosia sitten oli nähnyt unessaan mun täydelliset polttarit. Ikävä kyllä oli koko päivän, mutta lupasin, että pidetään sitten tämän kaason kanssa jälkipolttarit myöhemmin. Ja samoin täytyy varmaan tehdä niiden kolmen muun polttarivieraan kanssa, jotka eivät paikalle päässeet.

Sitten olikin vuorossa tsiipparikavereideni vetämät ohjelmat. Sain päälleni ihanan meidän seuran ikivanhan (niin vanhan, ettei kukaan muista aikaa, jolloin näitä käytettiin) puvun. Ponnariin kiedottiin pukuun kuulunut violetti donitsi. Mutta sain päähän myös vähän modernimman lettinauhan.. tai no, sain käteen pussin tarvikkeita ja kasasin sen itse samalla kun esittelin polttarivieraat toisilleen ja kerroin miten oltiin tavattu. Meni ihan hyvin, kun joukossa oli vain yksi vieras, jonka kanssa ei millään muistettu tutustumistamme!

Sen jälkeen oli vuorossa vähän aamujumppaa cheer -treenien merkeissä. Ensin lämppäiltiin, ja sitten rakennettiin luottamusta munkin oi niin monesti pikkuisille valmennettaville vetämääni leikin avulla. Poppoo jaettiin kolmen hengen ryhmiin ja minä sain tuomarina nostaa astiasta lappuja, joille oli kirjoitettu (häihin liittyviä) asioita, jotka ryhmän piti omilla kehoillaan luoda noin kymmenessä sekunnissa. Täytyy sanoa, että ihan mahtavaa heittäytymistä koko porukalta. Tuomarin tehtävä oli aika vaikea! Sen jälkeen päästiinkin opettelemaan pieni chant -huuto. Siihen opeteltiin koreografia, joka päättyi tietenkin meikäläisen bravuristuntti fameen.. voi kauhistus.. Niin ja tämä tietysti videoitiin niin, että koko muulla porukalla oli kasvoillaan Joni -naamarit. Ihan huikeat sellaiset!

Polttarit_4Polttarit_5Polttarit_5b

Cheepan jälkeen minä pääsin suunnistamaan vihjeiden perusteella kylällä pienen reitin vihjeiden perusteella. Tämä suunnitelmakin oli vähän hätävararatkaisu mun terveydentilan vuoksi. Aluksi oli ollut tarkoitus mennä isommalla porukalla suunnistamaan juosten, mutta sitten tapahtui pienoinen nilkkavamma ja eihän siitä tullut mitään. No, sillä välin kun minä ja yksi kaaso poljettiin tandemilla, muu poppoo valmisteli brunssia ja alkoi laittautua. Ruokaa oli paljon ja kaikki oli niin hyvää! Mutta ihan erityismaininta on vielä pakko antaa noille mielettömän huikeille Minni Hiiri -kuppikakuille, jotka ystäväni Saara oli leiponut! Ihan huikeita ja hyviäkin! Saara oli raahannut korvina olevat mini-Oreot Espanjasta asti ja pestannut pikkusiskonsa tekemään rusetit.. ja pestannut äitinsäkin kuljetuksiin ja pastasalaatin tekoavuksi, kiitos vielä!

Polttarit_6Polttarit_7Polttarit_8

Siinä istuessani laitettavana kuumaa mehua Hagrid -mukista hörppien ja kuumiksi kissoiksi laittautuvia naisia katsellessani Saara kysyi minulta tajuanko mitä he ovat. En todella tajunnut, kunnes Saara heitti nahkatakin olalleen ja poseerasi mulle ja siitä näystä iski kuin salama kirkkaalta taivaalta, että siinähän on Greasen Sandy! Ja kokonainen lauma Sandyjä vieressä! Sitä vaan tytöt eivät aavistaneet, että mullahan oli porukoiden luona vanhassa vaatekaapissani heidän mulle ostama pinkki satiininen Pink Ladies -takki, vähänkö osui hyvin! Joten sitten mulle paljastettiin, että ei mulla olekkaan luvassa The Amazing Race -polttarit vaan The Amazing Grease! Ihan mahtavaa! Pian pakkauduttiinkin autoihin ja lähdettiin kohti seuraavia seikkailuja...

Polttarit_9

HUOMENNA HÄÄPÄIVÄ!

$
0
0
Moikka vaan! Täällä litkitään skumppaa ja odotellaan kynsilakan kuivumista. Jos olette ihmetelleet blogin hiljenemistä niin ei, ei me olla erottu. Me ollaan vaan kiireisiä!


Kaikki kysyy jännittääkö. Kaikille oon vastannut, että ei ehdi!


Huh, huomenna sitten mennään!!


Okei, ehkä vähän alkaa jännittääkin... Wish me luck!

Naimisissa ollaan!

$
0
0
Niin se vaan lauantai tuli ja meni - ja oli sanalla sanoen ihana päivä! Kommelluksilta ei todellakaan vältytty, mutta naimisiin päästiin ja kaikilla tuntui olevan juhlissa hauskaa. Illan aikana viini ja hiki virtasivat kyllä oikein kunnolla! Tällä hetkellä päällimmäiset tunteet on kiitollisuus ja väsymys - loppuukohan tää väsymys koskaan? Kunnon yöunista huolimatta joka päivä olisi päikkäreillekin tarvetta. Mutta onneksi ollaan tää viikko mökillä niin voi hyvin ne päikkärit nukkua, jos sille tuntuu.

On maailman oudoin asia, että mää oon nyt vaimo. Joka kerta se kuulostaa vielä pienelle vitsille. Ja uutta sukunimeä en ole vielä kertaakaan pystynyt etunimeni perään sanomaan. Mutta eiköhän se tästä.

Naimisiin


Sen vaan vielä sanon, että on meillä ympärillä niin ihania ihmisiä, ettei mitään rajaa! Oli maailman parasta jakaa tuo päivä niin huippujen tyyppien kanssa. Niin kiitollinen olo! Ja täällä mökilläkin odotteli meitä aitan edessä pullo ehtaa shampanjaa, lasit ja kehotus nauttia. Ja saunan ikkunaan äiti oli kirjoittanut tekstin "Onnea hääparille". Se tuli näkyviin, kun heitettiin löylyä.

Mutta nyt on vielä pakko palata hetkeksi tuijottelemaan muutamia kuvia, joita Jaakko mun sähköpostiin lähetti. Ne on niiiiiin siistejä! Ihan oikeasti, vaikken saisi mitään muuta kuin nuo kolme kuvaa niin olisin jo tyytyväinen. Tykkään niin paljon!

Vaimo kymmenettä päivää

$
0
0
Moikka! Terveisiä Helsingistä, me ollaan kotona taas. Tosin muutama päivä vaan ennenkä taas lähdetään huristelemaan Keski-Suomeen. Ei yhtään jaksaisi lähteä taas liikkeelle, mutta toisaalta eipä täällä kotonakaan mitään luksusta ole, kun kylppärin lattia on levällään ja ainakin viikko menee vielä ennen rempan valmistumista.

Häiden jälkeen tosiaan lilluttiin muutama päivä Laajavuoren Rantasipissä. Tuli niin tarpeeseen se, että otttiin hotellihuone kahdeksi yöksi. Koska se häitä seuranut väsymys oli jotain ihan käsittämätöntä. Ja kesti monta päivää. Oli ihanaa rentoutua altaissa ja saunoissa, hakea pitsaa meidän suosikkipitseriasta ja korkkailla skumppapulloja kylpytakissa. Eipä viikko kovin rankoissa merkeissä myöskään jatkunut, kun suunnattiin mun vanhempien mökille. Aitan ovella tosiaan odotti sukulaisten sinne toimittama shampanja kristallilaseineen ja valehtelematta koko viikko kului saunassa, uimassa, syömässä ja paljussa.

Shampanja

Kuvia hääpäivästä mulla ei vielä ole. Tunteet niiden (ja videon) odottamisen kanssa on tosi ristiriitaiset. Tavallan haluaisin kaikki käsiini jo nyt heti. Mutta toisaalta taas on kiva odottaa jotain innolla ja jännityksellä. Nyt kun tuo häiden odottaminen on loppunut ja jättänyt jälkeensä aikasmoisen tyhjiön. Tuntuu naurettavalle sanoa niin, mutta totta se on. Ensimmäisen kerran jo heti kirkon jälkeen hääautossa huokaisin Jonille, että nyt se on ohi ja mää en enää koskaan mee naimisiin! 

Jos te haluatte käydä pientä sneek peakia kurkkimassa meidän potreteista, niin vähän kurkkausta voi nähdä aika monestakin paikkaa jo! Tässäpä muutama vaihtoehto: Mun Instagram - Jaakko Sorviston Instagram - tai Facebook - tai blogi - tai Jaakko Perälän Instagram.

Ennen kuin kipaisen pyykkituvalle noutamaan meidän tuhannetta pyykkikoneellista, ajattelin vielä kysäistä, että löytyykö siellä kiinnostunteita vielä seuraamaan mm. polttaripostauksia? Ensimmäisen osan ehdin vasta julkaista kun hääkiireet vei mennessään, mutta kirjoittelen mielelläni vielä niistä ikivanhoistakin jutuista, jos teitä vielä huvittaa lukea.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

The Amazing Grease - Polttarit Osa 2

$
0
0
Sitä saa mitä tilaa (no, useinmiten ainakin), joten tässäpä seuraavaa polttaripostausta tarjolle. Edellinen postaus päättyi siihen, että joukko Sandyja ja minä lähdimme suuntaamaan kohti Jyväskylän keskustaa. Kokoontumispaikaksi sovittiin Nikolainkulma, ja odotellessa ei suinkaan käynyt aika pitkäksi kun (otettiin selfieitä ja) pelattiin renkaanheittopeliä, joka oltiin ostettu yhden kaasoni polttareihin keväällä.

1

Edellinen Route Info oli sanonut, että seuraavaksi tatuoitavaksi käy Kirsin tie. Joku tuossa keskustassa kysyikin, että eikö mua yhtään jännitä, vaikka kohta joudun tatskaajan penkkiin. No eipä jännittänyt, koska olin ihan satavarma siitä, että sitä ei oikeasti ole luvassa. Aika moneen juttuun mut olisi saanut kyllä yllytettyä, mutta ei tatuointia ottamaan. Suunnattiin tosiaan Forumissa sijaitsevaan Underground Storeen (ono se sen nimi?), jossa tatskan sijaan sain valita itselleni fiftari -henkisen mekon!

Olinkin jo ehtinyt kotona laittautuessa sanoa ääneen, että ihanko te luotitte, että mää olen polttareista tietämättä paannut jotain teemaan sopivaa päällepantavaa. Olinhan minä vahingossa siinäkin onnistunut, vaikkei ne näköjään siihen luottaneetkaan... Niin hemaiseva kuin halterneck -mekko tavallisten rintsikoiden kanssa olisikin ollut, päädyin kuitenkin kirkkaan punaiseen mekkoon pitsiyläosalla. Se on ihana! Korkoja se olisi kyllä huutanut seurakseen, mutta ei mun nilkalla tuohon maailman aikaan sellaista olisi voinut...

2

Shoppailun jälkeen lähdettiin kipsimään kohti Kävelykatua ja Jyväskylän Kompassilla, joku polttaripoppoosta halusi ottaa musta kuvan. Menin siihen keskelle töröttämään ja joku iäkkäämpi mies lähestyi mua heti ja kysyi, että kuka minä olen ja mitä minä siellä teen. Hetkeäkään ajattelematta vastasin setän kysymykseen, että "Suomen prinsessa tietysti ja saanhan minä omassa valtakunnassani seistä missä haluan!" Oi voi mun kanssani, sen jälkeen viittasinkin loppuillan itseeni Suomen prinsessana.

34

Samaan syssyyn kompassilla haahuili myös joku poikien polttaripoppoo, jonka sulhanen pisteli kävelykatua menemään vangin asussa ja puusukset jalassa. Minä reippaana tyttönä päätin hypätä jousille ja eihän se poikaraukka uskaltanut inahtaakaan, kun käskin antaa mulle sauvat ja ohjeistin, että kummalla jalalla nyt hiihdetään. Hiihtojen ja ryhmäkuvien jälkeen me jatkettiin matkaa kohti Aren aukiota, jossa pääsinkin treenaamaan yhtä mun suosikkilajeista - nimittäin kimpunheittoa! Parikin kiekkaa tuli heitettyä ja niin innokkaasti, että uusi mekkokin repesi kainalosta. Hupsista. Mutta ei onneksi pahasti ja mekko on jo korjattu entiselleen.

5

Heittelyn jälkeen pääsin tositoimiin aiemmin valitsemani tiimin kanssa. Olin saanut aiemmin tehtäväksi valita polttariporukasta yhden hauskan, yhden luovan, yhden ketterän ja yhden nopean jäsenen ja näiden tyyppien kanssa suunnattiin selviytymään ulos Way Out -huoneesta. Muut hakivat läheisestä S-marketista herkkuja ja katselivat näytöltä meidän pärjäämistä. Jos konsepti on jollekin siis vieras, niin homman idea on se, että mennään huoneeseen ja ainoa ohje, jonka mukaan saa on, että teillä 60 minuuttia aikaa keksiä miten täältä pääsee ulos. Tehtävät ei vaadi mitään fyysisiä voimia tai ketteryyttä, ainoastaan aivoja!

Somessa ei voi spoilata juttuja, joita siellä ratkottiin.. mutta sen toki voin kertoa, että hyvin meillä meni. Ei edes uskottu, että ollaan vielä valmiita, kun saatiin käteemme avain, jolla huoneen oven sai auki. Sitten yksi meidän poppoon jäsenistä, ehdotti, että mitä jos kuitenkin kokeiltaisiin ja niinhän se oli, että homma oli paketissa alle 33 minuutissa! Noin puolessa välissä tätä aikaa, paikan työntekijä oli sanonut lopulle porukalle, että ollaan niin pitkällä, että ollaan kyllä kärkivauhdissa. Ja sitten jäätiinkin sellaiseen jumiin, ettei meinattu päästä eteenpäin, ei sitten millään. No, siitä huolimatta päästiin jopa viidennelle sijalle nopeimmin paenneiden listalla, vaikka tuossakin huoneessa on kuulemma yli kolme tuhatta ihmistä käynyt! Hyvä minä, hyvä me, hyvä meidän joukkue!

7

Pakenemisen jälkeen suunnattiin vähän ex tempore läheiseen kuppilaan nautiskelemaan virvokkeita (minttukaakaota mun kipeälle kurkulle ja raakkuvalle äänelle) ja mua tentattiin tulevan suvun toimesta suku ja Joni -faktoista. Hyvin meni sekin, tietysti. Kun mukit ja lasit oli tyhjinä lähdettiin ajelemaan kohti meidän yöpaikkaa. Matkan ajaksikin oli varattu tekemistä, mutta siitä lisää seuraavassa (eli viimeisessä)  polttaripostauksessa!



Viimeinen viikko kotona

$
0
0
Ennen varsinaista postausta mun on pakko kertoa, että meidän hääkuvat tuli eilen! Ja ne on ihania! En haluaisi tehdä enää mitään muuta kuin tuijotella niitä. Ei pienintäkään valituksen aihetta ihan oikeasti. Mutta ennen kuin päästään itse hääpäivään on vielä paljon muutakin kirjoiteltavaa. Tänään ajattelin kirjoittaa viimeisistä hetkistä ennen häitä täällä Helsingissä. Ne oli sanalla sanoen hektisiä.

Mehän tosiaan muutettiin Turusta Helsinkiin kuun vaihteessa ja ehdittiin asua tässä uudessa kodissa vain noin viikon ajan ennen kuin lähdettiin Keski-Suomeen viimeiseksi reiluksi viikoksi ennen häitä. Sen lisäksi, että piti purkaa muuttolaatikot ja jätesäkit ja laitella uutta kotia kuntoon, alkoi häästressikin hiipiä kuvioon. Häitä edeltävän viikon maanantaina katsottiin illalla leffaa, kun yhtäkkiä mää sanoin Jonille, että mää en pysty kattomaan elokuvaa, kun mua ahdistaa kaikki mikä on tekemättä ja se, etten edes tiedä mikä kaikki on. Joten Joni kärsivällisenä miehenä laittoi leffan pauselle ja totesi, että no tehdään sitten päivitetty lista nyt niin tiedetään ainakin mihin hommiin pitää vielä ryhtyä.

Haluatteko tietää montako asiaa tolle listalle tuli? Vähän yli 50! Siis ihan järkyttävä määrä. En tiedä oliko se onni vai kamaluus, että osa niistä jutuista oli sellaisia, joita ei voitu täällä etukäteen tehdä. Kakkujen ja pikkuleipien leipomiset, valokuvaajan tapaamiset ja juhlapaikalla käymiset ja siellä hoidettavat asiat oli vaan pakko jättää hääviikolle. Näistä asioista tehtiin myös pikkulista, jolla oli asiat, jotka piti hoitaa ennen Helsingistä lähtemistä. Niitäkin oli kuitenkin toista kymmentä. Jonin ollessa töissä minä laitoin kotia ja tein viimeisiä askarteluita. Ja illat sitten tehtiin yhdessä suunnitelmia, listoja, vähän askarruksiakin ja ostosreissuja.

Viime tippaan oli jostain syystä tullut jätettyä älyttömästi pientä ja ärsyttävää osteltavaa. Jonille sukat, molemmille alushousut, mulle joku pitkähihainen, vähän vielä kuppia ja muuta Ikeasta, sateenvarjot, ja mitä vielä. Valtaosa sellaisia asioita, jotka olisi voinut ihan hyvin hoitaa jo aikaisemmin. Mutta ei jotenkin vaan tullut hoidettua. Isolta osalta siksi, ettei oikein tiennyt itsekään mitä halusi. Mun pitkähihaisen suhteen mulla oli tosi tarkat kriteerit ja eihän niitä meinannut saada täytettyä millään. Joni ei osannut päättää haluaako asialliset (mustat) vai hauskat (eli värikkäät ja kuviolliset) sukat. Lopulta ostettiin molemmat ja päätöksen sulhanen teki hääpäivän aamuna fiiliksensä mukaan.

Ja kun oli saatu muuton alta tavarat purettua alkoikin armoton tavaroiden pakkaaminen. Meillä lähti mukaan ihan hillitön määrä tavaraa, vaikka hääkampetta oli viety meidän ja vanhempienkin kyydissä Keski-Suomeen jo monen monta lastia aiemminkin. Henkilöauto tuli ihan tupaten täyteen askarteluja, ompelukoneita, kitaroita ja normaaleita vaatteita ja yöpymiskamppeita. Kehä kolmoselle päästiin, kun tajusin, että mun jo melkein vuosi sitten ostama häähuulipuna jäi kotiin. Vitsit, että mua sapetti.. varsinkin kun koekampaus ja meikki oli luvassa samana iltana. Ei kuitenkaan käännytty enää hakemaan, koska tiedettiin, että Joni tulee vielä päiväseltään työasioissa Helsinkiin seuraavalla viikolla. Ja koska meillä oli pitkä matka edessä muutenkin.. piti ajaa Jyväskylään nimittäin Tampereen kautta, jotta yhtä kaasonmekkoa ei jouduttaisi sovittamaan ensimmäistä kertaa hääpäivän aattona. Onneksi mekko oli tosi hyvällä mallilla ja vaati vain ihan pikkiriikkisiä muutoksia. Edellinen samalle neidille ompelemani mekko kun oli ollut vaikeuksien multihuipentuma, niin olin "vähän" ehtinyt jännittää.

Mutta sellainen oli viimeinen viikko omassa rauhassa ennen häitä. Tai no, rauha oli kyllä niistä päivistä aika kaukana. Ei sillä, että olisi ollut mitenkään kummaa murhetta tai ongelmaa. Kiirettä vaan. Joka yö mietittiin tai tehtiin tai pakattiin tai siivottiin jotain pikkutunneille ja aamulla herätys odotti taas ihan liian aikaisin. 

Väsymys, siinäpä taisi olla häiden alus- ja jälkiviikon teema. Onneksi se ei vaivannut yhtään itse hääpäivänä!

Keskisuomalaisessa tänään

$
0
0
Keskisuomalaisen sivuilta löytyy tänään tuttuja naamoja! Sain heti aamulla kaasoilta viestiä, että siellä syödään aamupalaa mun kanssani. Ja löytyy niitä tuttuja naamoja muuten pikkaisen Keskarin nettisivuiltakin. Jopa ihan videon muodossa.

Ksml_1

Vähän täytyy itseään kuitenkin kritisoida.. kuulostin mielestäni yllättävän mukavalle (vaikka yleisesti oon sitä mieltä, että mulla on todella rasittava ääni), mutta mun naamaa en kyllä kestänyt tossa videossa yhtään! Huh, yksi kerta videon katsomisia riitti mulle.

Ksml

Ps. Haluaisin vielä huomauttaa, että lehtijutussa näkyvä tarranauhalla kiinnitettävä rusetti ei ollut se sulhaselle tehty.. sulhanen ja best man saivat ihan sellaiset oikeat solmittavat versiot ja sulhaspojille olin tehnyt nuo valmiit rusetit tarranauhalla!

Koekampaus & -meikki

$
0
0
Meikki_1

Tänään ajattelin kirjoitella mun koekampauksesta, koemeikistä ja meikkishoppailuista. Mutta ennen niihin sukeltamista mun on pakko kertoa, että ollaan saatu käsiimme jo meidän häävideon lyhyt koosteversio ja se on ihana! Kyyneleet ihan nousi silmiin vain muutaman minuutin videollakin. Huh, niin ihania tunnelmia on Juho onnistunut tallentamaan. Nyt on hirveä sisäinen kamppailu menossa, että postaisinko sen blogiin heti vai maltanko odottaa siihen, että olen päässyt kertomaan hääjutuista enemmänkin.

No, tänään kirjoitellaan joka tapauksessa kauneusvalmistautumisesta! Mehän siis saavuttiin Jyväskylään viikkoa ennen häitä ja oikeastaan heti sinne saavuttuamme hilpaisin Sokokselle meikkiostoksille. Mun kampauksen ja meikin laittoi tosiaan rakas ystävä, joka on parturi-kampaaja-kosmetologi. Oltiin sovittu, että suunnataan meikkiostoksille joskus yhdessä niin saadaan hankittua mulle tarpeellisia juttuja ja katsottua, että ne oikeasti myös sopii. Mää olin tosiaan varautunut vähän panostamaankin meikkeihin, koska ne jäi mulle kuitenkin käyttöön ja se oli panostus pidemmälläkin tähtäimellä kuin yhtä päivää ajatellen.

Meikki_2Meikki_3

Meikkivoiteen hankkiminen  oli ihan itsesäänselvyys. Sanonpahan vaan, että onneksi olin ottanut alkukesän aurinkoa oikein tosissani. Mun iho oli nimittäin kaiken sen ruskettumisen jälkeen sen sävyinen, että Lancômen Teint Miracle -meikkivoiteesta kävi just ja just kaikista vaalein sävy. Ensin katsottiin muistaakseni jotain Guerlainin meikkivoidetta, mutta ei käynyt mulle rusketuksesta huolimatta vaaleinkaan! Hillittömästä alennuksesta raaskin ostaa myös Diorin Diorskin Nude meikkipuuteri. Alennuksista nappailtiin mulle myös Make Up Storen i-ha-na poskipuna. Ne olivat puoleen hintaan siksi, että Make Up Store on kuulemma uudistamassa pakkauksiaan ja vanhoista pitää hankkiutua eroon.

Jo hyvissä ajoin viime kesänä olin ostanut M.A.C. -merkiltä voimakkaan fuksian värisen huulipunan (sävyn nimi on Girl About Town, jos kiinnostaa). Kun Joni sitten nouti Helsingistä kotiin unohtuneen huulipunan, kipaisin vielä uudestaan Sokkarille ja valkattiin mulle Make Up Storelta sopiva huultenrajauskynä. Senkin olin muuten ostanut samaan aikaan huulipunan kanssa M.A.C.:lta, mutta se lensi ilmeisesti roskikseen vahingossa kerran kun siivosin kylppärin kaappeja. Iso kyynel!

Kun meikit oli ostettu suunnattiin ystäväni Aliisan luo meikkiä ja kampausta kokeilemaan. Olin laittanut ennakkoon jonkin verran kuvia mun toivomasta tyylistä. Kampauksen suhteen suunnitelmat oli aika selkeät. Meikin suhteen vaatimuksia oli oikeastaan vain huulista. Silmien suhteen annoin vapaat kädet Aliisalle, koska luotan tuon naisen makuun ja ammattitaitoon kuin kallioon. Selkeä visiohan sieltä jo löytyikin mulle sopivista sävyistä ja tyylistä ja meikki oli kerrasta ihan täydellinen! Päädyttiin tekemään aika voimakkaan pinkit ja tyttömäiset blushing bride -posket ja olin niin myyty. Kampauskin oli kerrasta lähes täydellinen. Ensimmäisen peiliin vilkaisun jälkeen ei tehty enää mitään muuta kuin kiskaistiin vähän enemmän irrallisia suortuvia ja siinäpä se.

Meikki_4Meikki_5

Oli niin ihanaa, että sain olla koko ajan kampauksen ja meikin suhteen äärimmäisen levollisin mielin. En stressannut kertaakaan kummankaan onnistumisesta. Ja ihan täydellisest niistä tulikin. Näin jälkikäteen ajatellen en muuttaisi yhtään mitään! Kävin muuten hääviikon tiistaina samalla ysävällä laitattamassa elämäni ensimmäiset ripsipidennykset. Ja tykkäsin niistäkin kuin hullu puurosta. Tehtiin aikas luonnolliset ja ne oli just täydelliset nekin. Samalla kerralla Aliisa laittoi myös mun kulmat kuntoon.. vaikka olikin joutunut nyppimään ne jo lauantaina, kun olivat kuulemma niin karmeat ettei voinut koemeikkiä laittaa niiden kauheuksien ympärille. Hah. 

Me oltiin suunniteltu, että kokeillaan ja testaillaan kampauksia ja meikkejä jo hyvissä ajoin, mutta päädyttiinkin kokeilemaan niitä ensimmäisen kerran vasta viikkoa ennen häitä. Hupsista. Mutta mitäpä sitä suotta aikaisemmin testailemaankaan, kun kerrasta saatiin täydellistä jälkeä!

Vihkikeskustelu & kirkkoharjoitus

$
0
0
Hääviikko kokonaisuudessaan oli todella hektinen. Maanantai oli täynnä jotain pientä tekemistä ja säätöä. Joni teki vielä etätyöpäivän. Tiistaina puolestaan Joni suuntasi Helsinkiin ihan lähityöpäivälle (ja sitä mun huulipunaa ja aika montaa muuta juttua hakemaan). Sillä välin minä kävin noutamassa huollossa olleen kilhasormuksen ja korvikset sekä sovittamassa hääpukua, johon kuin ihmeen kaupalla saatii kuin saatiinkin korjaukset tehtyä. Ateljé Iina Jyväskylän Rajakadulla hoiti hommansa todella hyvin kiireiselläkin aikataululla. Illalla suuntasinkin sitten laitattamaan ne viime postauksessa mainitsemani elämän ensimmäiset ripset ja kulmatkin vielä tsekattiin ja värjättiin kuntoon.

Keskiviikkona oli edessä piiitkä ja jännittävä päivä. Aamu alkoi sillä, että suunnattiin Kuokkalan kirkkoon vihkipappimme kanssa keskustelemaan.. tai no, sen papin kanssa, jonka piti meidät vihkiä. Suoraan sanottuna jännitin vihkikeskustelua aika paljon. Jotenkin sitä, että saako annettua itsestään oikeanlaisen kuvan. Loppujen lopuksi kävi niin, että pappi ei hirveän paljoa kysellytkään mitään meistä ja meidän taipaleesta tai ajatuksista avioliitosta ja elämän arvoista. Ihan vähän vain, tosin siinäkin ajassa ehdin tirauttaa yhdet itkut.

Sen sijaan jouduttiin vastaamaan muutamiin todella vaikeisiin kysymyksiin, joita en ollut osannut odottaa. Vihkikaavassahan on muutama kohta, joissa on muutama eri vaihtoehto. Esimerkiksi kaksi eri sanamuotoa, joilla kysytään tahdotko. Päätös oli helppo, kun jostain selkäytimestä me molemmat haluttiin se jälkimmäinen muoto. Se vaan tuntui enemmän oikealle. Mutta sitten pappi sanoi, että perustelkaapas hänelle miksi haluttiin juuri se jälkimmäinen sanamuoto ja miksi juuri ne sanat on paremmat kuin ne ensimmäiset. Kauhean vaikea kysymys sanon minä! Oikea vastaushan oli, että niistä vaan tuli sellainen fiilis, että haluan vastata siihen kysymykseen. Mutta kai me saatiin soperrettua jotain muutakin, oikeasti siihen sanamuotoon liittyvää.

Keskustelussa valittiin myös vihkimisessä luettavat tekstit. Alkuun me valitsimme pätkän laulujen laulusta, Jonin siskon luettavaksi korinttolaiskirje ja vihkivirreksi Suvivirren sävelellä laulettava avioliittovirsi 822 Se tuntee onnen syvän. Me oltiin ehkä ajateltu vähän jotain muuta virttä, mutta pappi ei pitänyt kuin muutamaa virallista avioliittovirttä vaihtoehtona. Ja hyvä tuokin oli, kaikille tuttu sävel ja sanat, jossa oikeasti puhutaan avioliitosta.

Harjoitus

Tämän keskustelun jälkeen suunnattiin kirkon puolelle papin kanssa ja siellä odottelivatkin  isäni ja morsiuslapset äiteineen. Sitten suntion ohjeistuksella harjoiteltiin muutaman kerran kävelyä, polvistumisia, musiikkiesityksen kuuntelemista ja poistumisia. Morsiuslapsilla homma sujui hienosti jo harjoituksissa (ja vielä entistä mallikkaammin hääpäivänä). Minä sen sijaan sain huutia papilta, kun en kuulemma osannut kääntyä oikealla tavalla musiikkiesitystä kuuntelemaan.

Siinäkään vaiheessa alttarilla käsi kädessä seistessä ei vielä alkanut hirveästi jännittämään. Silloin alkoi tuntua todelliselle, että pianhan tässä mennään naimisiin, mutta olo oli jotenkin todella levollinen. Siinä oli hyvä seisoa käsi Jonin kädessä ja tuntui ihanalle päästä pian siihen uudestaan.

Mutta kuten sanottua niin hektinen viikko senkun jatkui harjoituksen jälkeen. Me käytiin vielä nopeasti keskustassa asioilla (Joni noutamassa mun huomenlahjaa, minä ostamassa sen huultenrajauskynän ja iskä viemässä mun tädin puseron pesulaan) ja suunnattiin mun vanhempien luo leipomaan ja askartelemaan. Huh, onneksi meillä oli apujoukkoja, muuten olisi epätoivo iskenyt, sen sanon!

Fiiliksiä

$
0
0
Häistä on kulunut jo puolitoista kuukautta ja blogissa on ollut aika hiljaista. Ajattelin tulla ehkä vähän selittämään miksi niin on. Siihen on oikeastaan kaksi syytä ja ensimmäinen on se, että mua pelottaa. Pelottaa kirjoittaa täällä meidän häistä ja jakaa meidän hääkuvia. Ei siksi, että häissä tai kuvissa olisi ollut mitään vikaa. Vaan siksi, että ne muistot on niin uskomattoman tärkeitä ja rakkaita. Paljon tärkeämpiä kuin osasin ikinä kuvitellakaan. Jotain sellaista, mitä haluaa aina vaalia. Pitää vaan itsellään, ettei menettäisi niistä yhtään mitään. Niin intiimejä ja henkilökohtaisia, etten osannut etukäteen aavistaa lainkaan miten palavalla rakkaudella niihin muistoihin suhtaudun. Enkä halua, että mikään tai kukaan pääsisi mun ja niiden muistojen väliin.

kirsi-joni-v+ñri-2048px-303
Kuva: Jaakko Sorvisto www.jaakkosorvisto.com

Ennen hääkuvien saamista en osannut odottaa, että musta tuntuisi tälle. Sitten niin vaan kävi. Kuvat ja videot on niin uskomattoman kauniita ja muistot hääpäivästä niin tärkeitä ja rakkaita. Niin, että vieläkin meinaa nousta kyyneleet silmiin niitä ajatellessa. Niin rakkaita, että alkoi tuntua sille, etten haluaisi altistaa niitä "julkisesti arvosteltaviksi". Heti melkein ensimäiset ihmiset, joille hääkuvia vilautettiin, sanoivat muutaman poikkipuolisen sanan ja voin rehellisesti myöntää, että pahoitin mieleni kovastikin. Itkinkin ja suutuin vähän. Tuumasin, että en näytä näitä kuvia koskaan kenellekään. Koska mulle ja Jonille ne on täydellisiä, eikä kenelläkään ole mitään asiaa tulla sanomaan muuta.

No, sittemmin mieli on muuttunut ja kuvia on tullut näytettyä muillekin ja kaikki on kovasti ihastelleet ja olleet onnellisia meidän puolesta, kun itse oltiin kuviin niin tyytyväisiä. Pikku hiljaa, kun aika tasoittui niin alkoi löytymään rohkeutta siihen, että enköhän minä uskalla osan tänne blogiinkin tuoda. Uskallan. Ja tuonkin.

Mutta toinen syy "blogihiljaisuuteen" on ollut se, että olen antanut itselleni luvan ottaa oman aikani sen tekemiseen. Heti häiden jälkeen iski ehkä pieni hää-ähky. Ei ollut mikään palava into perata kaikkea sitä läpi heti. Oli vaan tarve olla ja nauttia ja fiilistellä. Sitä, että naimisissa ollaan ja ne häät on nyt juhlittu. Meni viikkoja häiden jälkeen, kun näin hääpainajaisia ja heräsin aamulla ajatellen, että täytyy muistaa tuo sitten hääpäivänä. Ja tajusin vasta hetken päästä, ettei se enää olekaan edessä.

Joten olen antanut itselleni luvan rauhassa totutella ajatukseen, että naimisissa ollaan. Nauttia siitä, että olen tuore vaimo. Koittaa ymmärtää, että me asutaan nyt Helsingissä. Tutustua uuteen kotikaupunkiin ja heittäytyä. Tehdä kaikkia niitä asioita nyt avioparina. Käydä myöhään illalla Helsinki Night Market -tapahtumassa herkuttelemassa. Huristella Jopolla pitkin Helsingin rantoja ja opetella kaupunginosien nimiä. Maistella häistä jääneitä nimikkodrinkkejä. Pötkötellä parvekkeella tähtitaivasta katsellen. Ajaa maanantai-iltana Jämsään ja takaisin ihan vain Linkin Parkin konserttia varten. Laittaa ruokaa. Pestä pyykkiä. Tehdä eväitä. Halailla. Olla vaimo.

Blogiin todellakin aion kirjoittaa. Koko hääpäivästä - ihan läpikotaisin. Todellakin haluan niin tehdä ja todellakin aion. Mutta jos tänään huvittaa ennemmin lähteä yhdessä kävelylle niin sen teen ja kirjoitan vasta huomenna. Toivottavasti ymmärrätte!

Seuraavaa postausta ei tarvitse kuitenkaan kovin kauaa odotella, sillä löysin luonnoksista kolmannen osan polttaripostauksistani. Luulin jo julkaisseeni sen, mutta enpä ollutkaan! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai mitä?

Ps. Terkkuja sulle, joka tuolla Linkin Parkin konsertissa tunnustit lukevasi mun blogia. Oli tosi hauska tavata joku, joka mun kirjoituksia seurailee! Koskaan ennen kukaan ei ole tunnistanut tai ainakaan tunnustanut tunnistavansa mua. Toivottavasti en kiljunut sun videoiden taustalle, mulla on ollut taipumusta pilata ihmisten (meidän) keikkaklipit kiljumalla liian kovaa!

The Amazing Grease - Polttarit Osa 3

$
0
0
Sitten eilistä hilpeämpiin aiheisiin, eli luonnoksiin unohtuneen viimeisen (megapitkän) polttaripostauksen pariin! Ensimmäisen polttaripostauksen löydät halutessasi täältä ja kakkososan täältä.

Viimeksi jäin tosiaan siihen, että pakkauduttiin Jyväskylän keskustassa autoihin ja otettiin suunnaksi Hankasalmen Revontuli. Revontultahan olin jo polttarikalenterin perusteella yhdessä vaiheessa veikkaillutkin, vaikkakin Hyvän Arjen XXX -vihje oli mennyt täysin hutiin, vaikka sekin viittasi Hankasalmeen!

Matkan ajaksi meille oli ohjelmassa tietovisailua. Jokainen autokunta sai käsiinsä saman visailulomakkeen, jossa oli kaksi osiota: Joni-tietous ja Hyvä vaimo -tietous. Joni oli kaasojen pyynnöstä keksinyt itseään koskevia mahdollisimman vaikeita kysymyksiä ja hyvin oli siinä onnistunut. Toisessa osiossa taas kyseltiin kaikkea oleellisesti hyvän vaimon osaamiseen kuuluvaa, kuten pesumerkkejä ja ruuanlaittoon liittyviä juttuja. Helpotukseksi jokainen sai kaksi oljenkortta - Joni-tietoutta varten Kilauta Kirsille -kortin ja vaimousosiota varten Kilauta Äidille -kortin. Minä sain käteeni puhelimen ja kävi vielä niin hyvin, että kaikki mulle kilauttaneet kysyivät apua sellaiseen Joni-kyssäriin, johon satuin tietämään vastauksen. Siinä vaiheessahan minäkään en vielä tiennyt olenko oikeassa vai en. Meidän autokunta käytti Kilauta äidille -kortin erääseen pesumerkkikysymykseen ja minä kilautin rippijuhlilla juhlimassa olleelle Krista-kaason äidille. Tai isälle, kun äiti ei vastannut puhelimeensa. Valitettavasti oikeaa vastausta ei rippijuhlilta löytynyt, mutta oi vitsi että naurattikin silti.

P3_7

Kelit muuten suosi äärimmäisen hyvin, kun vähän satoi sillä välin, kun oltiin Way Out -roomissa ja hirveä kaatosade ja ukkosmyrsky ajoittui sen puolituntisen ajaksi, kun istuttiin autossa kohti Hankasalmea. Siellä me kurvattiin ihanan ison mökin pihaan ja alettiin kantamaan kamppeita sisään. Mökissä oli todella kylmä, kivilattia varsinkin. Jouduttiin soittamaan paikalle huoltomies auttamaan lämmityksen kanssa, kun ei vaan saatu mökkiä lämpiämään. Vaan kuinkas sitten kävikään, no perinteisesti tietenkin, kun parin tunnin päästä oli pakko pitää ovia auki, kun mökissä oli lämmöt täysillä, sauna päällä ja takassa tulet eikä muuten palellut enää...

Mökiltä lähdettiin vielä syömään massut täyteen Revontulen diner -tyyliseen ravintolaan. Ruokailun jälkeen palattiin mökille, vaihdettiin yöppärit päälle ja Mamma Italiana tuli tuomaan meille vähän juotavaa - ainekset Italian lippu -shotteihin. Tällä kertaa onneksi ilman absinttia! Mua naurattaa tuo alla oleva kuva, jossa etualalla Tytti rakentele meidän kerrosshotteja ja taustalla pöydällä on mun särkylääkkeet ja Strepsilsit, parit kaffekupit, renkaanheittopippeli, poliisiauton valo ja pöydän alla vielä pullo Suomi-viinaa.

P3_6P3_2

Sitten mentiin vielä morsiussaunaan. Siellä oli kaikki laitettu viimeisen päälle. Mulle pähän koivuseppele valmiina. Kananmunat odotti suihkuhuoneessa mun hiuksiin iskeytymistään ja havunneulaset lauteilla päällensä istujaa. Joni oli kirjoittanut mulle kirjeen, jonka tarkoitus oli itkettää mua ja jestas, että onnistuikin. Mää niin tykkään siitä, että Joni ei ole koskaan pelännyt puhua tunteistaan ja ihanaahan se on kuulla toisen sanoin siitä, kuinka se odottaa meidän yhteistä tulevaisuutta. Siellä sitten vihdottiin ja muisteltiin menneitä ihastuksia.

P3_3P3_4P3_1

Pienellä porukalla lähdettiin myös järveen uimaan, vaikka vesi oli vielä aika kylmää. Oli ihan hullun hauskaa käydä pienellä kollektiivisella uimakokemuksella, vai mikähän se sen nimi oli? Juostiin kiljuntojen saattelemana järveen ja aika vauhdilla takaisin. Osa saunoi vähän lyhemmän ja osa pidemmän kaavan mukaan. Loppuvaiheessa saunassa oli jo niin kuuma, että lopulta istuttiin kylppärin lattialla ja puhuttiin pienellä porukalla tulevaisuuden haaveista. Joutessaan kaikki täyttelivät ystävänkirja -sivuja, joita on muuten edelleen ihanaa lukea. Ihan liian liikkistä lukea, mikä mussa on niiden ihanien tyyppien mielestä parasta. Ja se, että kaikki valitsivat ennemmin Kirsin ja Jonin häissä kuin pienissä häissä!

P3_5

Saunan jälkeen poltettiin takassa paha saunavasta ja heitin katolle hyvää vastaa esikoisen sukupuolen ennustamiseksi. En tiedä onko huonoa lapsilykkyä luvassa, kun en meinannut millään saada sitä vastaa katolle jäämään! Illalla laitettiin vielä diskovalot päälle ja Hellä ori soimaan. Innostuttiin ystäväni Marin kanssa esittelemään meidän vakkariakrobatiatemppua. Ihan yllättäen se onnistui täydellisesti.. paitsi sitten kun kamera otettiin esiin ei saatu enää aikaan muuta kuin vaaratilanteita, nauruhepuleita ja tällaisia taidonnäytteitä.

P3_8

Pikkuhiljaa porukka alkoi valumaan nukkumaan. Viimeisenä meitä jäi pystyyn neljän hengen porukka ja vaikka mulla ei todellakaan ollut yhtään ääntä jäljellä niin pelattiin vielä omaa Alias -versiotamme. Sitä missä itse kirjoitetaan sanat, ensimmäisellä kiekalla selitetään ne normaalisti, toisella yhdellä sanalla ja kolmannella pantomiiminä. Hyvä etten oikeasti pissannut housuuni naurusta, kun en pantomiimikierroksella millän meinnnut keksiä, mitä Aliisa mulle esitti. Sana oli kulottaa. Mutta en vaan ymmärtänyt, vaikka Aliisa kuinka kulotti. Kunnes yhtäkkiä mun aivoissa yhdistyi ja tajusin, että nyt tiedän. Pomppasin voitonriemuisena oikein pystyyn seisomaan ja kädet kattoa kohti tuulettaen huusin: "JUICE LESKINEN!!" Sitä seurasi parin sekuntin totaalinen hiljaisuus, kunnes kaikki muut repesivät nauruun. Ei ollut Juice ei, eikä meinannut arvaamisesta tulla mitään senkään jälkeen, kun nauratti itseäkin paljon.

Seuraavana aamuna syötiin jämäbrunssi, pakkailtiin kamat ja siivoiltiin mökki. Menin hetkeksi porukoille ja viiden junaan kohti Turkua. Kun iltaysiltä hyppäsin Jonin kyytiin rautatieaseman pihassa, pillahdin ensimmäisenä itkuun. Mua väsytti ja sattui niin paljon. Kolmatta vai neljättä päivää kuume 38:ssa ja kurkku niin kipeä, etten saanut ilman kyyneliä edes särkylääkettä nielaistua. 

Mutta silti ei kaduttanut yhtään. Oli ihan älyttömän hauska viikonloppu. Tykkäsin kaikesta niin paljon! Ja oon ihan valtavan kiitollinen kaasoille järjestelyistä ja kaikille muillekin tyypeille osallistumisesta, auttamisesta ja heittäytymisestä. En olisi muuttanut mitään muuta kuin itseni terveeksi, mutta hei, siinähän ei ole mitään uutta, että mää tulin kipeäksi ennen jotain kivaa menoa. Harvoin vaan noin pahasti. Mutta ei kuumekaan menoa haitannut, kun oli vaan niin älyttömän hauskaa. Sunnuntaina olin vähän huolissani siitä, että mun ostamasta Fresita -laatikosta oli mennyt vain kolme pulloa, mutta ei onneksi päässeet pilalle menemään ne ylijääneetkään! 

Iso kiitos ihanille Sandyille! Amazing Grease oli maailman paras ja se on teidän kaikkien ansiota!

Vieraslahjat / hääkarkit

$
0
0
IMG_1353

Häiden ja niitä edeltäneiden hetkien läpikäynnissä jäätiin viimeksi hääviikon keskiviikon iltapäivään. Vihkikeskustelun ja kirkkoharjoituksen jälkeen suunnattiin tosiaan vanhempieni luo ja sinne kurvasi myös serkkuni Liisa apujoukkoihin. Ylimääräistä käsiparia tarvittiin, kun vuorossa oli nimittäin meidän "hääkarkkien" tekeminen.

Mehän päätettiin jättää perinteiset hääkarkit pois (vaikka niistäkin rakkausaforismeineen tykkään!) ja tehdä tilalle hääkeksit. Tällaiset pikkiriikkiset vieraslahjat. Jokaiselle vieraalle annettiin siis lahjaksi pieni teehetki - hääparipikkuleivät ja teetä.

IMG_1357

Äiti oli tehnyt keksipohjat jo ennakkoon ja keskiviikkoiltapäivänä ne piti "vain" koristella. Meillä oli aikamoinen liukuhihnameininki, kun minä tein sulhaskekseille sokerimassasta paidat ja takit, Liisa morsiamille sokerimassamekot, äiti sulhasten kukat ja mirrit sekä kaikki pikeerikoristelut. Hyvin voidellun koneiston osana oli myös tätini Raili, joka kantoi keksejä pikeerikoristelupöydälle ja siivosi meidän sotkuja minkä ehti. Ja jottei aika kävisi pitkäksi, kävi kaikki minua lukuunottamatta myös välillä osallistumassa paviljongin kasausharjoituksiin takapihalla.

Suoraan sanottuna keksien koristeleminen oli aika valtava urakka! Mutta suoraan sanottuna oli se myös sen arvoista. Onhan nuo ihan älyttömän suloisia!

IMG_1358IMG_1359

Teepussien printin tein itse ja tulostin ihan tavalliselle kopiopaperille kotona. Halusin keksiä niihin jonkun suloisen "nimen" ja päädyin loppujen lopuksi enemmän tai vähemmän nokkelaan Teet minut onnelliseksi -tekstiin. Keskelle tietysti monogrammi ja taakse läppään hääpäivä ja tieto siitä mitä teetä pussi pitää sisällään.

Olin ehtinyt kasata ja täyttää osan kotona, mutta kyllähän hommia riitti myös talkooporukalle, kun keskiviikkoiltana vanhempieni luo kaffeille tulivat Joninkin vanhemmat ja sisko lapsineen. Aika iso homma oli edessä vielä torstaina, kun keksit olivat kuivia ja ne piti pakata noihin pieniin muovirasioihin. Jokaiseen rasiaan taiteltiin sellofaanisuikaleet pitämään sisukset paikallaan, aseteltiin yksi kumpaakin keksiä ja sujautetiin (toisiinsa pienellä teipinpalalla kiinnitetyt) teepussit toiselle puolelle. Sitten vielä narut päälle ja paikkakortteina toimineet nimilaput. Huh!

Itse olin kyllä tyytyväinen lopputulokseen ja itse tehty ja persoonallinen pieni muistaminen oli minusta vaivan arvoista. Toivottavasti vieraatkin tykkäsivät!

Mitäs te tykkäätte tällaisesta hääkarkin modernimmasta versiosta?

5+1 ajatusta palaverista hääkuvaajan kanssa

$
0
0
Normaalisti blogin tapoihin kuuluu, että jutut lähtevät aina rönsyilemään ja kirjoitan aivan turhan pitkiä juttuja. Joten kokeillaan vähän erilaista lähestymistapaa tähän postaukseen! Hääviikon torstai alkoi sillä, että Keskisuomalaisen toimittaja ja kuvaaja tulivat haastattelemaan meitä. Haastattelun venymisen myötä oltiin ei-todellakaan-muodikkaasti myöhässä hääkuvaajamme Jaakko Sorviston kanssa sovitusta palaverista. Inhoan myöhässä olemista, joten harmitti. Mutta palaveri Jaakon (ja myös paikalla olleen toisen häitämme kuvanneen Jaakon) kanssa saatiin hoidettua ja tässäpä "tiivistettynä" 5+1 ajatusta tuosta paliksesta:

  • Älä skippaa palaveria! Kuvaaja kannattaa todellakin tavata kasvokkain tai videon välityksellä ennen häitä. Minä olin jännittänyt kuvausta ja kuvattavana olemista ennakkoon oikeastaan ihan älyttömän paljon. Oli kiva jutella ja vähän tulla tutummaksi ennen hääpäivän aamua. Jaakko osoittautui vieläpä todella mukavaksi tyypiksi ja on tosi helposti lähestyttävä! Oli kiva myös kuulla millaisia odotuksia ja ajatuksia Jaakolla oli meidän päivän kuvaamisesta.
  • Ole valmis joustamaan! Muista millaiseksi olet suunnitellut päivän aikataulun, mutta ole valmis myös joustamaan aikatauluissa. Me muutettiin Jaakon ehdotuksesta toisen potrettisetin ajankohtaa ja sen myötä muutamaa muutakin juttua, jotta saataisiin kuviin mahdollsimman kiva loppuillan valo. 
  • Muista kertoa ylläreistä! Valo- ja videokuvaajat luultavasti hyötyvät siitä, että tietävät myös "yllätysohjelmat". Pidä huoli, että esimerkiksi kaaso tai bestman infoaa kuvaajalle sellaiset ohjelmat, joista hääpari ei tiedä ja osaa varoittaa. Esim. ryöstö on sellainen, joka luultavimmin tapahtuu hääparille yllärinä.
  • Luota ammattitaitoon! Kannattaa kuunnella korvat höröllä sellaisen ihmisen ajatuksia, joka kuvaa häitä ammatikseen. Meillä oli muutamia ajatuksia kuvauspaikkatoiveista, mutta otettiin ilolla vastaan ehdotuksia. Ei sitä itse osaa todellakaan ajatella loppuun asti sitä, että missä on sopiva valo ja mikä ei vaan toimi taustassa. Todellakin kannatti luottaa Jaakon paikkaehdotuksiin ja siihen, että hyvä paikka on sellainen, joka antaa hääparin olla pääosassa.
  • Valmistaudu henkisesti! Palaverin tarpeellisin ja samalla pelottavin osa oli mielestäni se, kun puhutiin siitä millaista kuvaustilanteessa tulee olemaan. Tavallaan oli ihan älyttömän tarpeen kuulla kokeneen kuvaajan ajatuksia siitä millaisia tunteita kuvattavana oleminen saattaa herättää. Jaakon tyyliin kuuluu kuvata mahdollisimman aitoja hetkiä ja tunteita, joten ainakin minulta vaati hieman henkistä valmistautumista päästä siihen pisteeseen, että voi olla melkein vieraan ihmisen edessä mahdollisimman aitona. Ihan kuin paikalla ei olisikaan ketään muita kuin minä ja Joni, vaikka tyyppi kameran kanssa onkin vain parin metrin päässä.
  • + bonuskohtana - ota nyt hyvä ihminen vielä palaverin jälkeen kilokaupalla turhia paineita! Sanoinkin postauksen alussa, että olin stressannut etukäteen kuvausta paljonkin. Palaverin aikana tuntui hetken tosi helpottavalle, Jaakko oli mukava ja ajattelin, että hyvähän tästä tulee. Päästiin varmaan autoon asti, kun alkoi mun perinteinen hyvin todennäköisten asioiden stressaaminen ja Jonille ääneen murehtiminen - Mitä jos mää en osaakaan yhtään olla kuvattavana? Mitä jos mun naama kramppaa? Mitä jos mulla menee roska silmään ja mun toinen silmä on ihan punainen koko päivän? Mitä jos meistä ei tule yhtään hyvää kuvaa, kun mää en osaa olla irvistelemättä? Mitä jos, mitä jos, mitä jos... No, ei käynyt yksikään mun kauhuskenaarioista toteen. Joten hellitä vähän nainen ja luota siihen, että ammattilainen osaa hommansa ja jokainen onnellinen hääpari näyttää kuvissa ihanalle, vaikka olisitkin katsonut hääkuvaajasi nettisivujen gallerian läpi 14 kertaa ja todennut sen aikana ääneen 268 kertaa, ettet millään voi näyttää teidän hääkuvissa niin nätille kuin kaikki muut morsiamet omissaan.

Ja uskokaa tai älkää - jopa minä, todella epäluonnollinen ja levoton kameran edessä oleva ihminen - näytin omasta mielestäni ihan jäätävän hyvälle.

Niin hyvälle, että nyt ihmettelen vaan sitä, miten mää pystyin niin kauniille näyttämäänkään!

Liebster Award -blogihaaste

$
0
0
Liebster_1

Sain Heidiltä Liebster Award -haasteen, jossa on tarkoitus vastailla yhteentoista kysymykseen, keksi äsaman verran uusia ja haastaa uusia bloggaajia vastaamaan. Kiitos haasteesta Heidi! Musta on aina kivaa vastailla kysymyksiin. Tällä kertaa en haasta enää ketään, koska kaikki hääbloggaajat on taidettu jo haastaa. Jos sua ei ole, niin nappaa ihmeessä nämä samat kysymykset ja vastaile näihin, luen mielelläni muidenkin vastauksia!

Niin ja koska en tykkää postailla ilman kuvia, heitin joukkoon muutaman räpsyn meidän heinäkuiselta (esiaviolliselta!) sunnuntaikävelyltä Lammassaareen!

Liebster_4

1. Mikä hääsuunnittelussa on parasta?
Yhdessä unelmoininen! Ne hetket, kun sai viettää aikaa yhdessä oman rakkaan kanssa meidän tärkeää päivää suunnitellen. Just sen takia hääsuunnittelu pitkän kaavan mukaan oli ihanaa. Tiedättekö sen sanonnan, että it's not about the destination, it's about the journey? Tykkään siitä ajatusmallista.


2. Mikä hääsuunnittelussa ärsyttää eniten?

Kun joku muu vesittää sun ajalla, vaivalla ja huolella tekemät asiat. Esimerksiksi se, että olet itse hyvissä ajoin liikkeellä ja hoidat hommat kuntoon ja sitten viime hetkellä joku peruukin koko homman.

3. Kumman valitsisit: omakotitalon semi-maaseudulta vai kerrostaloasunnon (suur)kaupungin keskustassa?
Ehdottomasti omakotitalon maaseudulta. Se ei vaan vielä ole realistinen haave, joten nyt otetaan kaikki mahdollinen irti elämästä kerrostaloasunnossa Helsingissä (merinäköala, en valita!). Mutta ei tämä pidemmän päälle ole meidän juttu, se on selvää. Perhe ja perunamaa on paljon enemmän meille sopiva konsepti.

4. Millainen on unelma-asuntosi?
Rauhaisalle tontille rakennettu moderni, mutta kodikas omakotitalo, josta löytyy iso ja valoisa keittiö, leivinuunilla varustettu takka ja hyvä sauna. En panisi pahakseni myöskään pukeutumishuonetta, jossa yksi seinä on varattu kengille ja keskellä on senkki. Niin ja kotibaari voisi olla myös, meillä on sen verran reippaasti drinkkilaseja, heh.

5. Jos sinulla ei olisi taloudellista pakkoa käydä töissä, kävisitkö silti?
Kävisin vapaaehtoistöissä. Oon jo kauan aikaa sitten päättänyt, että jos päädytään kylpemään rahassa niin perustan pienen putiikin, jossa myyn itse tekemiäni vaatteita, koruja ja muuta ja lahjoitan kaiken tuoton pois. Tai sitten voisin tehdä vapaahetoistöitä esimerkiksi jossain järjestössä. Mutta jos ei olisi taloudellista tarvetta niin en nostaisi mistään palkkaa.

6. Jos sinulla olisi rajaton hääbudjetti, mikä on sellainen asia jonka häihisi kustantaisit (mutta nyt et voi)? Onko tällaista asiaa ollenkaan?
Toki sellaisia löytyy vaikka kuinka paljon. Meidän häihin olisi hankittu esiintymään Backstreet Boys, Linkin Park, sekä unelmatrioni Robin, Kaija Koo ja Pikku G. Nämä kolme viimeistä lavalle yhtäaikaa. Ja sulhaselle kustantaisin F1-auton menopeliksi kirkolle saapumiseen! Vissiin voi hyvillä mielin sanoa, että jos olisi rajaton hääbudjetti niin homma lähtisi huolella lapasesta!

Liebster_3

7. Mikä on sellainen asia, mitä et mistään hinnasta jättäisi häistänne pois (sulhasta ei lasketa)?
Mistään hinnasta... hmmm... valokuvaajaa!


8. Mikä on hää-inhokkisi (esim. joku hääleikki, häätapa, ihan mikä vaan...), mitä et ikimaailmassa ottaisi omiin häihisi?
Mulla on todella vähän hääinhokkeja. Tässähän joutuu oikein pohtimaan! No, ainakaan morsiusmessu ei ole mua varten. Ja silmät sidottuna lakanan taittelu ei välttämättä innostaisi mua ollenkaan, mutta en nyt sitä olisi inhonnut, jos olisi laitettu niin tekemään.


9. Uskotko, että avioliitto tulee muuttamaan arkeanne? Miten?
Mehän tosiaan ollaan jo naimisissa.. mutta en uskonut avioliiton muuttavan arkeamme mitenkään. Vähän jopa ajattelin, ettei se edes tunnu millekään. Mutta se kuitenkin tuntuu tosi ihanalle, arkea ei ole mitenkään muuttanut ja se on ihan superihana juttu se!

10. Mikä olisi unelma-häämatkakohteesi?
Aikaisemmin se oli ihan satavarmasti Malediivit, mutta nyt ajatus on muuttunut siihen, että unelmien häämatka olisi viikko New Yorkissa ja sen jälkeen pari viikkoa jossain huvilalla vaikka Italiassa.

11.Jos hääbudjettisi olisi hyvin pieni, esim. 2.000 euroa ja sillä pitäisi päästä naimisiin, millaiset häät järjestäisit?
Tää on ihan mahtava kysymys ja olen ajatellut postausta samasta aiheesta, joten sopiiko, jos vastaan tähän omassa postauksessaan!

Torstai-illan väsähdys

$
0
0
Hääviikon torstai oli piiiitkä päivä. Haastattelun ja valokuvauspalaverin jälkeen luvassa oli vielä sellainen pieni projekti kuin hääkakkujen täyttäminen. Jos totta puhutaan niin yllätyin siitä kuinka helposti ja nopeasti se homma sujui. Mitä nyt luultiin, että pitää lähteä vielä puolen tunnin automatkan päähän kauppaan kesken leipomisen.. mutta ostettu mascarpone riitti kuin riittikin. Mutta ei kyllä jäänyt yhtään purkkia käyttämättä! Jääkaapista jouduttiin nappaamaan pois valtaosa hyllyistä, jotta saatiin sinne pinottua muutama kakku. Vaikkei ruokaa meinannut enää jääkaappiin mahtua niin toki tärkeimmille jutuille, eli viinitonkalle, oli silti tilaa!

Torstai_2

Kyllä siinä vähän hermoja viilentävää tarvittiinkin. Ihan hukkaan meni iloitseminen siitä, että kakkuhommat hoitui nopeasti, kun kakkujen leipomisen jälkeen piti vielä pakata ne edellisenä päivänä tehdyt vieraslahjakeksit, ommella pöytäliinat oikeaan mittaan, pakata kaikki valmiiksi juhlapaikalle lähtemään, kokkailla keittiössä nimikkodrinkkejä varten.. ja mitä vielä. Niin tietysti puolilta öin hoksattiin yhtäkkiä, että pöytäliinat oli unohtunut fiksata, vaikka senkin olisi voinut tehdä ties kuinka kauan sitten.

Hermo alkoi kiristyä, väsytti niin tajuttomasti ja tuntui, ettei tekeminen lopu millään. Mutta raivolla vaan hommia eteenpäin. Onneksi oli taas monta käsiparia talkoissa paikalla myös yömyöhään, kun tällaisia hoksauksia tuli. Kun urakka saatiin valmiiksi, Joni päätti tehdä meille "boolia". Aineksiksi löytyi pippurivodkaa ja vadelmapillimehua. Lämmintä tietenkin. Mutta kelpasi sekin, kun siinä hekoteltiin illan päätteeksi olkkarissa...

Kun kaikki muut olivat jo menneet nukkumaan, me Jonin kanssa jäätiin vielä hoitamaan viimeisiä asioita ja tekemään listaa perjantain ohjelmassa olleista asioista. Noin vartin ahkeran työskentelyn tuloksena huomasin istuvani katse jähmettyneenä kaukaisuuteen, Joni ei ollut jaksanut edes olutta avata ja minä olin saanut vihkooni kirjoitettua ainoastaan sanan Heinää. Revettiin kyllä ihan hillittömään hepulinaurukohtaukseen, kun tajuttiin miten surkea näky oltiin. Siinä vaiheessa oli vissiin fiksumpaa lähteä unten maille. Heinät ehti hoitaa perjantainakin.

Torstai_1

Kaikki torstaina tehty (niitä pöytäliinoja lukuunottamatta) oli myös torstaille suunniteltu. Koko viikon mulla pysyi tosi hyvin ennalta suunnittelemani ohjelma ja aikataulu. Kuitenkin torstai-iltana se konkretisoitui kuinka rankka tämä viikko kaikkinensa oli. Väsytti niin paljon. Suoraan sanottuna pelotti, että en jaksa nauttia lauantaina hääpäivästä yhtään. Olin nukkunut koko viikon tosi huonosti. Mennyt nukkumaan myöhään, nukkunut levotomasti ja herännyt tosi aikaisin, Ja koska mulla on maailman herkin yökkäysreflekti, melkein joka aamu jännitti tai stressasi niin paljon, että laattahan se hampaanpesun yhteydessä lensi. Tuttu juttu mun elämän varrelta aiemminkin. En esimerkiksi usko koskaan menneeni työhaastatteluun ilman jännäpahoinvointia.

Eikä meinannut tulla torstai-iltanakaan uni. Olin varmaan mennyt jo ihan yliväsyneeksi. Joten perjantai-aamuun herättiin väsyneempänä kuin minään muuna aamuna. Onneksi en vielä aamulla osannut aavistaa kuinka rankka päivä siitä olikaan tulossa. Jos sen olisin aavistanut, olisin varmaan perunut koko häät. Toistan itseäni, mutta väsymys, siinäpä häiden ympärysajan teema!


Trash the Dress Coming Up!

$
0
0
Viikonloppuna on edessä jotain jännää! Nimittäin trash the dress -kuvien ottoa! Iiks! En enää muista olenko puhunut blogissa paljoakaan trash the dress -kuvauksista, mutta sellaiset on meille tulossa. No, jossain määrin. Nimittäin toivon kyllä, ettei mun hääpuku ihan totaalisen pilalle mene. Järveen olisi kylläkin tarkoitus mennä hääpuvun ja sulhasen kanssa uimaan - niin siistiä.

En pistä ollenkaan pahakseni puvun kastumista tai likaantumista. Molempia tuli ihan riittävästi kokeiltua jo hääpäivänä! Joten järven lisäksi olen valmis myös möyrimään maassa. Istumaan rantahiekalla tai makoilemaan metsässä. Saas nähdä mitä tullaan keksimään! Ajatukset ei ole kovin selvillä ja kuvaajakin on ensimmäistä kertaa tällaisia kuvia ottamassa, joten vähän yhteistä kokeilua se tulee olemaan. Kuvailemaan mennään siis meidän ystävän, Jaakko Perälän kanssa. Sen tiedän varmaksi, että ihania kuvia tullaan saamaan. Niissä saa näkyä mun mielestä ihan reippaasti Jaakon oma tyyli. Me ei välitetä väkinäisestä poseeraamisesta ja pönöttämisestä epäluonnollisissa asennoissa, joten rentoa olemista ja fiilistelemistä on varmasti luvassa!

Tähän alle kokosin muutaman kuvan jutuista, joista tykkään. Veden alla otetut kuvat olisi niin siistejä, mutta onneksi meidän suunnittelema järvi ei ole niin kirkasvetinen, että tarvitsisi edes alkaa pohtia veden alle sopivia välineitä, heh.

TDD_1TDD_2TDD_3
Upeat kuvat on ottanut:

Mitä te tykkäätte? Ottaisitteko itse trash the dress -kuvia? Ja jos ottaisitte, uhraisitteko oikean hääpukunne vai hankkisitteko kuvauspuvun? Niitä näkyy aika paljonkin! Niin, ja olisiko kukaan muu valmis lähtemään uinnille 15 asteiseen järviveteen?

Pps. Kannattaa mennä kurkkimaan Jaakon blogiin- sinne on ilmestynyt tässä loppukesästä niin ihania hääkuvia, että! Tykkään kyllä tämänkin Jaakon tyylistä älyttömän paljon.

Tänään 9 vuotta yhdessä

$
0
0
Picture: Jaakko Sorvisto www.jaakkosorvisto.com
Kuva: Jaakko Sorvisto www.jaakkosorvisto.com
  • 9 vuotta yhdessä, joiden varrelle on osunut:
  • 8 talviturkin heittoa järveen viimeistään 30.5.
  • 7 yhteistä risteilyä Tallinnaan tai Tukholmaan
  • 6 kuukautta 2428 kilometriä meidän välissä
  • 5 reissua sairaalaan leikkaukseen
  • 4 yhteistä (vuokra)kotia
  • 3 reissua Leville laskemaan
  • 2 Backstreet Boysin keikkaa, 2 Kaija Koon keikkaa ja 2 Linkin Parkin keikkaa
  • 1 elämän suuri rakkaus
  • 0 unohtunutta merkkipäivää
Tiedän jossain onnistuin, kun sinuun takerruin. 
Viewing all 246 articles
Browse latest View live