Viikonlopun blogisuunnitelmat menivät ihan plörinäksi, kun päätettiinkinlähteä ihan ex tempore laivalle. Perjantai-iltana viikonloppu osoittautuikin kokonaan vapaaksi ja mietittiin mitä tehtäisiin. 45 minuuttia siitä, kun ajatus heitettiin ilmoille ensimmäisen kerran, Viking Grace lähti satamasta ja me oltiin tietysti kyydissä! Onhan kolme varttia runsaasti aikaa ajaa ruokakaupasta kotiin, pakata tavarat risteilyä varten, ajaa satamaan, parkkeerata auto, jonottaa lähtöselvitykseen, ostaa matkaliput ja vielä nousta laivaankin. Mutta kun tilaisuus tuli, niin vietin kyllä paljon mieluummin kahden keskistä laatuaikaa Jonin kuin tietokoneen kanssa.
Ennen kuin saan ajatuksia sen paremmin kasattua minkään järkevän pohdiskelemiseen niin kerrottakoon, että hääpainajaiset on palanneet. Muutama kuukausi meni aika vähäisillä hääpainajaisilla, mutta nyt niitä on taas tullut harva se yö. Annoin jo lähipiiriin tiukan varoituksen, että tästä lähtien sitten jätetään pois kaikki sellainen hössötys, joka turhaan vaan mua stressaa. Vähän kylläkin nauratti, kun olin Jyväskylässä käymässä ja äiti kysyi multa onko hääpuvusta jo kuulunut jotain, että jokohan se kohta tulee. Ja minä vastasin, että ei vielä, kyllä ne mulle ilmoittaa, mutta nyt ei suotta hermoilla asioista, joista ei tarvitse hermoilla.
Seuraavana yönä tietenkin näin unta, jossa vollotin silmät päästäni meidän hääpäivänä, kun hääpukuliikkeen myyjä tuli kertomaan mulle, että niin tässä nyt kävi, että ei se mun puku vaan ehtinyt tulla ajoissa. Ja tässä olisi muutama puku josta voin valita itselleni mieleisen uuden. Ne tarjotut oli tietysti kaikki ihan hirveitä ja täysin väärän kokoisiakin ja minä itkin ja karjuin, että haluan sen, mitä tilasinkin. Myyjä sitten hädissään kaivoi kännykällä huuto.nettiä ja sanoi, että täällä olisi yksi oikeanlainen myynnissä, mutta se ei ehdi saapua tänään, joten voisinko siirtää häät vaikka seuraavalle päivälle?
Aamulla kerroin äitille, tästä unesta ja kyllä - viesti meni perille. Enää ei ole luvassa kyselyitä siitä onko hääpuku jo saapunut, vaan sovittiin, että minä ilmoitan sitten kun on jotain ilmoitettavaa.
Viimeisimmän hääpainajaisen näin viime yönä. Illalla en meinannut saada rauhoituttua ja Joni käski ajattelemaan jotain mukavaa, vaikka meidän häitä. Mylväisin siihen heti, että ei missään nimessä! Minä en voi ajatella häitä tähän aikaan illasta, koska en todellakaan saa unta, kun pohdin hääasioita ja ajan nopeaa kulumista. Ja tietenkin nämä ajatukset juonsivat uniin asti ja viime yökin tuli itkettyä sitä, kuinka häät on nyt vaan siirrettävä, kun en millään ehtinyt tehdä kaikkea. Oli häitä edeltävä ilta ja olin unohtanut varata meikit/kampaajat äidille ja kaasoille, olin unohtanut hankkia vaatteet morsiuslapsille (kello oli 19.50 ja kangaskauppa sulkeutui kello 20), olin unohtanut leipoa hääkakun ja vieläpä ostaa leivontatarvikkeet.. niin ja olin myös unohtanut käydä kampaajalla värjäyttämässä hiukseni, jotka olivat tämän unohduksen vuoksi muuttuneet kokonaan mustiksi. Tilannetta ei helpottanut myöskään se, että löysin joukon pikkulapsia polttelemassa meidän ostamia sikareita.. ei vaikka ne lapset ehdottivat, että tulisin pössyttelemään heidän kanssaan.
Huh huh sanon minä. Mutta siirrytään painajaisista taas maanantain kunniaksi polttarikalenterin pariin. Tänään auenneesta luukusta löytyi kaksi herrasmiestä tandempyörää polkemassa. Tämä vihjehän oli mulle aivan ilmiselvä - mun vanhemmilla nimittäin on erittäin päheä tandempyörä, jota fanitan suuresti ja poljen aina mahdollisuuden tullessa. Kuitenkin tämä vihje oli niin ilmiselvä, että aloin epäillä, että nyt mua taidetaan huijata. Polttarikalenterissa kun luvattiin olevan vihjeitä, huijauksia ja ilahdutuksia. Joten ehkä tämä ei viittaakaan siihen polkupyörään vaan johonkin ihan muuhun (kuten tandemlaskuvarjohyppyyn - no okei, ei tähän, koska liian kallista ja epävarmaa) tai sitten ei yhtään mihinkään... mun sekaisin olevaa päätä yritetään vaan sekottaa entisestään, niin luulen!
